Matka oli alkanut 24 tuntia aiemmin ja päättyi onnistuneeseen yllätykseen. Tervetulot ja tarinoinnit jatkuivat aamuun asti.

Sitten Pikkukarhu ja lemmikit nukkuivat matkatavaroiden sekamelskassa niin pitkään kuin unta riitti.

Seuraavaksi Pikkukarhu tarinoi eräästä toisesta kaupungista.

Kun Pikkukarhu oli ostamassa itselleen uutta baseball-palloa, miesmyyjäkin alkoi lepertelemään hyviä ystävänpäiviä. Mikäs ystävä sinä olet, tuumi karhu jäyhässä mielessään. Uusien tuttujen jatkuva halailukin ottaa voimille. Saati sitten ventovieraiden toivotukset.

Suosikkikanava 94.9 onneksi pitää sydänystävättömien puolta. Shout-outteja sinkuille sateli pitkin päivää joka puolelta lahtea, San Francisco Bay Areaa.

Mountain View’n Martha Stewart taas pahoitteli sushi-lounaalla, ettei hänen kultansa tykkää viettää ystävänpäivää. Onkohan tämä juhla sellainen, joka jättää kaikki onnettomiksi? Ne, joilla ei ole ketään, ovat luusereita kun ei ole syytä ostaa sydäntyynyjä ja suklaita. Ne, joilla on joku, ovat usein erimielisiä juhlan tarpeellisuudesta. Kaikki häviävät.

Paitsi kaupat. Harva kävelee tämän hyllyn ohi tyhjin käsin. Ei Pikkukarhu ainakaan pystynyt.

Vankiloissa on jotain kumman kiehtovaa lainkuuliaiselle normikansalaiselle.

Pikkukarhun suosikkitv-ohjelma on Pako, jossa nuorempi veli hankkiutuu tahallaan telkien taakse pelastaakseen kuolemaantuomitun isoveljensä. Pikkuveljen pakosuunnitelma toimii. Nyt toisella tuotantokaudella pojat pakenevat vimmatusti FBI:tä ja pahoja salaliittovoimia. Tyrmään ei tahdota takaisin.

Pikkukarhu fiilisteli Pako-tunnelmissa, vaikka Michael Scofieldiä ei tästä vankilasta löydy. Alcatraz on karu mesta. Vuonna 1963 toimintansa lopettanut vankilasaari on nyt suojeltu kansallispuisto, muistomerkki ja lintusaari.

Pahamaineisten rötöstelijöiden säilönä tunnettu Alcatraz sijaitsee vain vartin lauttamatkan päässä San Franciscosta. Koleankosteassa sellissä virunut elinkautisvanki saattoi kuulla sataman venekerholaisten illanvieton äänet, lasien kilistelyn ja leidien viehkon naurun. Oli siinä nieleskelemistä vedellä ja leivällä.

Vankilavisiitti on elämys. Pikkukarhua ihan puistattaa, vaikka aurinko paistoi lämpimästi vankien jaloittelupihalla. Siinä oli vangeille luksusta kerrakseen, kun joskus harvoin sai lämmitellä viluisia luita ja ytimiä. Vapaa aurinko paistaa kaikille.

Nyt kuitenkin on löytynyt peräti kaksi kappaletta Johneja, jotka ihan laittavat turkin kosteaksi. Kainaloista!! Kun on pakko jammata.

John Legend on AIVAN ihana. Pikkukarhun uusi IPod Shuffle soittaa toistolla Johnin uutta Once Again -albumia. Miten kompaktia onkaan “säästä tilaa” rakkaudelle, Save Room for my love? Entäs taas stereokaikua hyödyntävä Stereo, jossa laulajaminä ikävästi huomaa ihanan Melanien vain diggailevan julkkis-Johnia?

Pikkukarhun Shuffle pääsi kotiin Kiinasta (lasten tekemänä, tietysti – Pikkukarhu on aina ollut suuri lasten ystävä) vain pari päivää sen jälkeen, kun Jobsin Steve, Applen päämies, lanseerasi uuden Ipod Shufflen VIIDESSÄ ERI VÄRISSÄ!! Ja Pikkukarhulle tuli se tavallinen harmaa.

Hätä ei ole tämän näköinen, sillä Pikkukarhu on Steveä ovelampi. Enpäs mennyt lankaan. Nimittäin heti seuraavana päivänä Pikkukarhu osti pakkauksen värikuoria Shuffleensa. Nyt Pikkukarhulla on viisi eriväristä Shufflea asujen mukaan. Häh häh hää, siitäs saat, Steve Jobs. (Ai niin, hän ne taisi keksiä).

Toinen John on sukunimeltään Mayer. Johnin mielestä vartaloni on ihmemaa. Noh, John, tässä ihan punastuu. Bluestaustainen Mayer on ehdolla viiden Grammyn saajaksi. Sunnuntai-iltana nähdään.

Lisäksi Pikkukarhun tällä hetkellä vaaleanpunakuorisessa IPod Shufflessa soi Hauenguanon Kupidon Skypen kautta lähettämät menoviisut. Kun Pikkukarhu niin sanotusti kurittaa rautaa, korvissa soi W.A.S.P. -orkesterin Love Machine, Mikan Love Today ja oivaltava Akonin Smack That, jossa hypätään Lamborghini Gallardoon.

Mutta Johnit Pikkukarhu varaa fiilistelyyn.

John I:

John II:

Myös Pikkukarhu tai hänen kätyrinsä ovat aina paikalla siellä, missä tapahtuu.

Paikan päällä Queen Marya kummastelemassa oli myös San Franciscon salarakas, pormestari Gavin Newsom. Nyt on sitten sovittu, että Gavin maksaakin entiselle avustajalleen Alex Tourkelle kipurahat, 15 000 taalaa kuussa, omista rahoistaan. Oikeiden ihmisten keräämiä vaalirahoja ei sovi tuhlata herra hidalgon törttöilyjen kuittaamiseen. Kuuleman mukaan Gavin kaivaa kuvettaan siihen asti kunnes Alex löytää uuden työpaikan. Mikä, jos Pikkukarhu olisi Alex, ei tapahtuisi ihan piakkoin.

Onkohan Pikkukarhu nyt ymmärtänyt ihan oikein, mutta kun tämä järjestely haiskahtaa ihan huoraamiselta. Mies maksaa toiselle miehelle seksistä tämän naisen kanssa? Alex Tourk on siis sutenööri, itse P.I.M.P., kuten 50 cent osuvasti laulaa. Jolloin Ruby Rippey-Tourk on vaihdon väline.

Samaan syssyyn, kun Queen Maryn matkustajat siemailivat samppanjaa, Gavin keräsi sympatiat toteamalla kärsivänsä alkoholiongelmasta. Homma on toki hoidossa, mutta valitettavasti AA:n sijaan Gavin seurailee Delancey Street Foundationin hoito-ohjelmaa. Valitettavasti siksi, että mehevät lisäpaljastukset jäänevät kuulematta, kun Gavin ei astu kahdeksatta askelta AA:n oppien ohjaamana.

Superbowlin suosio ei perustu jalon urheilulajin ylvääseen ylösnousuun. Jaardeja nyt voi mittailla koska tahansa. Mutta kuinka usein tulee mahdollisuus röhnöttää sohvalla, juoda kaljaa ja SYÖDÄ samaan aikaan kollektiivisesti kansakuntana?

Jostain syystä Suberbowl-sunnuntain koittaessa amerikkalaisille tulee hirvittävän kova NÄLKÄ. Ruokaa on saatava edes kerran vuodessa. Ja paljon. Ja sortteja.

Pikkukarhu suree sitä, ettei hän voi viettää huomista juhlapäivää kotimaassa juoden Budweiseria Alkuperäisen Asvalttisoturin kanssa. Tällä todellisella transnationaalilla on tapana jättää lukuisilla Amerikan reissuillaan juppikaupat kuten Trader Joe’s sikseen ja suunnata reilusti Safeway’hin. Siellä Chuck ja Cindy ostavat huolella apetta huomiseksi. Niin myös Pikkukarhu. Huomisen ruokalistalla on Seitsemän kerroksen dippiä, nachoja, sipsejä, suklaata, hot dogeja ja palan painikkeeksi kaljaa. Nämä ovat vain Pikkukarhun viemiset nyyttikesteihin.

Kun Safewayn ovi kolahti selän takana, astui kehiin kyytiä tarjoava Pappa.

(Jollain hassulla tavalla Pikkukarhu pitää vanhoista ihmisistä. Erityisesti jouluna pitäisi kaikissa huusholleissa olla lasten lisäksi vanhuksia. Lapset tuovat jouluilon, vanhukset joulurauhan. Ja molemmat menevät ajoissa nukkumaan.)

Pappa lupasi viedä 7 taalalla kotiovelle. Ei tarvitse tilata tavallista taksia. Taskurahojen toivossa suhaileva Pappa köpötteli keppeineen tottuneesti invapaikalla odottelevalle autolleen ja pian jo rullattiinkin kohti Casa Pikkukarhua. Ainoa vaan, että oikeassa elämässä Papalla ei olisi ollut mitään asiaa liikenteeseen. Invakortti ilmeisesti tarjoaa hyvän kyytikytiksen lisäksi muitakin etuja, kuten oikeuden ajaa kuurona, sokeana ja pölvästinä.

Mutta ei se mitään, kotiin päästiin ja Pappakin aikoi katsoa Superbowlin huomenna, kirkonmenojen jälkeen. Hallelujah!

Kun Pikkukarhu kohtasi Mahdottoman Mukavan Miehen™ Kakskytneljä Hoo -salilla, vähänpä Pikkukarhu tiesi. Se oli vasta alkua. Osta, myy! Osta, myy! Niin sitä pitää. Kyse ei ollutkaan kropan vaan lompakon kevenemisestä.

Pikkukarhupa ei suostu moiseen temppuiluun. Siksi konserninjohdolle lähti oheinen kirje, jossa Pikkukarhu tilittää ärsytystään. Pääkohdat lihavoituna.

Kepulikonstein ei karhulta rahoja viedä.

Jopa vapaamielinen San Francisco on varpaillaan: kaupungin komea sinkkupormestari Gavin Newsom on harrastellut salaseksiä! Puritaanisessa Amerikassa pahinta, mitä julkisessa virassa toimiva voi tehdä, on jäädä kiinni salasuhteesta. Muistamme tämän hyvin Bill Clintonin ja Monica Lewinskyn tapauksesta kymmenen vuotta sitten.

Nyt on sitten päässyt käymään niin, että Gavin (kuten häntä tuttavallisesti nimitetään) oli tuossa pari vuotta takaperin oman avioeronsa aikoihin riiannut ykkösavustajansa Alex Tourkin vaimoa, kaunista blondia Ruby Rippey-Tourkea. Ja homma tuli julki tällä viikolla.

Takapirut taustoittavat tarinaa siten, että KAIKKI pormestarin toimistossa aikanaan tiesivät suhteesta. Paitsi itse Alex Tourk. Juttu tuli ilmi, kun Ruby päätti omantunnon kolkuttaessa keventää sydäntään miehelleen.

(Pikkukarhu arvelee, että huume- ja alkoholiongelmista kärsinyt Ruby on hoitamassa itseään kuntoon. Näyttäisi siltä, että Ruby seuraa 12 askeleen ohjelmaa, jonka kahdeksannessa askeleessa pahoitellaan ja hyvitellään tehtyjä vääryyksiä rakkaita kohtaan).

Kuultuaan suhteesta Alex erosi virastaan vedoten henkilökohtaisiin syihin. Gavin pyyteli anteeksi vallan kauheasti niin Alexilta, työntekijöiltään, perheeltään (mies on eronnut sinkku), ystäviltään ja koko San Franciscon asukkailta, jotka hän on pettänyt. (Katso video)

Kipurahoiksi Alex saa edelleen palkkansa, joka maksetaan Gavinin uuden kampanjan budjetista.

Mutta mitä kipurahoja saavat kaupungin särkyneet sateenkaarisydämet nyt kun viimeistään Gavin paljastui heteroksi?

“Look, I didn’t inhale! Gavin, you should tell them you pulled out”.

Pikkukarhulla on tunnetusti hyvä huono maku. Siihen kuuluu muiden mainitsemattomien mielikohteiden lisäksi kaikki, mikä on vaaleanpunaista.

Pinkki on naisten väri ja Pikkukarhu kuuluu sukupuolieron korostajafeministeihin. Eläköön segregaatio.

Kasarileffa Pretty in Pink kuuluu tietysti tähän settiin. Samoin Pikkukarhun uusi Eastonin pinkki baseballräpylä.

Kotikadun melulta Pikkukarhu suojautuu Pretty in Pink -korvatulpin. Ajatelkaa tosiaan, että on olemassa naisten korvatulppia. Niillä näkee vaaleanpunaisia unia.

Isona Pikkukarhusta tulee Barbara Cartland.

Viikonloppuna oli koirien vuoro. Golden Gate Kennel Club Dog Show marssitti kiinalaisen kalenterin koiran vuoden aluksi esille jos jonkinmoista tassua ja häntää.

Suurimman vaikutuksen Pikkukarhuun teki maailman suurin bullterrieri, Shane. Shane ei tainnut olla kisatuulella, sillä häntä niin kovin väsytti! Onneksi mukaan oli tullut oma koiransohva, jossa Shane loikoili selällään täydessä unessa.

Vieressä hyppi kengurunhyppyjä maailman toiseksi suurin bullterrieri, J.B. Australiasta tuotu nelikymmenkiloinen uros näytti iloaan lajitoverien tapaamisesta arvatenkin kenguruilta oppimallaan tavalla. J.B. teki rinnankorkuisia tasajalkahyppyjä silkasta elon riemusta ja muistutti fanaattisuudellaan Pusu-vainaasta.

Pusu oli Pikkukarhun perheen bullterrieri, joka nukkui sängyssä peittojen alla, rakasti kissoja eikä käynyt lenkillä paitsi kantaen tai raahaten. Tässä yhteydessä ei kannata varmaankaan mainita niitä tyynyjä, kenkiä tai sitä mersun vaihdekeppiä jotka jäivät Pusun hampaisiin. Suurimman osan ajasta Pusu oli kuin Shane, autuaan onnellinen hyvästä lepopaikasta.